Voodoo & Rox II - arvostelut
Blues News N:o 195  3 - 2002 - Mikke Nöjd

Joskus tiedonkulku on suorastaan harmittavan hidasta, tämä vaasalais-trio ehti tehdä peräti kaksi cd:tä,
ennekuin viesti yhtyeestä kerkesi Seinäjoelle asti.

"Voodoo"- levyllä esittäytyy melkoisen ennakkoluuloton kolmikko. Soitannassa on paljon bluesia ja
toisaalta tavoittelua popimpaan soundiin, ei aivan ns. southern-hengessä, mutta paljoa siitä ei
puutukkaan, oikeastaan sen voisi määritellä sellaisilla termeillä kuin juurahtava-rock, jossa melodisuus
on kovassa kurssissa.

Jokaisen raidan esittely ei liene tarpeen, sillä rock-painotuksia on aika runsaasti, mutta juurevuuttakin
toki löytyy. Raita (2) melskaa terhakkaa tänttäränttää DR.Feelgood- Pirates hengessä, raidat (6) ja (10)
ovat kumpainenkin terhakoita ja lujaaeteneiä shuffleja. Eräänlainen neobillyn ja kitara-instrumentaalien
(soundillisesti) risteymä on (4), joka taitaa olla koko nipun hulppeimmin kulkeva pala. Raita (5), joka on
hituri, esittelee aika persoonallisia skittasoundeja ja osoittaa myös, että Bäckman on Hendrixinsä ja
Vaughaninsa kuunnellut, eikä rytmiryhmän työskentelystä löydy moitteen sijaa.

Rox II on äänitetty livenä Vaasan kapakoissa, ja tuo live-taltiointi onkin korvinkuullen oikea ratkaisu
bändille. Soitto on tiivistä, studion pölyt huiskaistaan kerralla mäkeen, ja lisäksi pisti korvaan, että levy
jytisee aivan toiseen malliin kuin edeltäjänsä. Samalla yhtyeessä on tehty linjavetoa, rootsimpi osasto
on jätetty vähemmistöön.

LÄhimmäs bluesia ylletään raidalla (11), joka on varsin voimallinen shuffle, samoin (6) sijoittuu suffle-
osastolle. Avauksena tarjotaan kipakasti etenevää rock and rollia ja Bo Diddley sotaratsu kulkee
vinhasti. Al Green - bravuuri (12) on kaikessa raakuudessaan erittäin tenhoava.

Tiedän tällaisella musiikilla olevan paljon ystäviä, joten toivotaan, että intoa ja keikkaa kundeilla piisaa
ja samalla jään mielenkiinnolla odottamaan bändin seuraavaa siirtoa.