Rhythmic Songs From A Mysterious Red House -arvostelu
JAZZRYTMIT 2 / 2005 / Auvo Laaksonen

Vaasalainen trio Max On The Rox julkaisee jo kolmannen pitkäsoittonsa.
Debyyttilevytys ilmestyi vuonna 2000 ja sitä seurasi live-levytys Rox II.
Tällä uusimalla kolmikko on vahvistanut miehistöä lähipiiristä löytyvillä
muusikkoystävillä ja sessio on työstetty muutaman päivän aikana huvilalla
Vaasan seudulla, mistä albumin teemallinen nimi juontaa juurensa.

Levylle on päätynyt 13 yhtyeen omaa sävellystä, joissa päätekijänä
suurimmassa osassa on yhtyeen laulaja-kitarista Max Bäckman.
Tyylillisesti materiaali nojaa vahvasti roots- vaikutteisiin ja samalla värikkyyttä
on ammennettu myös monista muista rytmimusiikin tuulahduksista.
Sävellyksissä ollaan välillä hyvinkin lähellä perinteisiä, sinisä sävyjä ja toisaalta
taas lähestytään niin rock- kuin pop- vaikutteita.

Albumin kantava voima on juuri tuo materiaalin värikkyys, jota on työstetty
sekä soundillisesti että soviituksellisesti hyvää tyylitajua käyttäen.
Kitarat raikuvat silloin, kun niiden pitää ja varsinkin tunnelmallisten sävellysten
sovituksissa on hyödynnetty vierailijoiden mahdollisuudet.

Kaikkinensa Max On The Roxin uusin on hyvä osoitus yhtyeen henkisestä
kasvusta ja yhteistyön rikkaudesta. Materiaalin moni-ilmeisyys vaikeuttaa
yhtyeen suoranaista musiikillista lokerointia, mutta sen ansiosta herätetään
kuulijan mielenkiinto. Kokonaisuutena Max On The Roxin uran kolmas levytys
antaa esimaku siitä, mihin yhtye on tyylillisesti kehittymässä ja mihin kaikkeen
se tulevaisuudessa näillä resursseilla pystyykään.

Max On The Roxin soitanta on hyvä osoitus siitä, että kun roots- osasto on
hallussa ja ilmeikkyyttäkin löytyy, syntyy keitos, jota ei voi muuta kuin
ylistää, ja josta yhtyeenkin on syytå olla ylpeä.