POHJALAINEN 03/11/2004
Janne Lehtonen

JAMIT VAIN PARANEVAT
Max on the Rox jatkaa hyväksi havaitsemallaan tiellä


Vaasalaisen Max Bäckmanin johtama Max on the Rox jatkaa hyväksi havaitsemallaan tiellä uudella
Rhythmic Songs from a Mysterious Red House - levyllään. Juurimusa on edelleen arvossaan, ja
parhaiten tällainen meininki saadaan taltioitua järjestämällä kunnon jamisessio.

Kyseessä on bändin kolmas omakustannekiekko. Edellinen levy Rox II äänitettiin pari vuotta sitten
livenä vaasalaisyleisön edessä.
- Homma sopi meille hyvin, ja päätimme jatkaa samalla meiningillä seuraavallakin levyllä, kertoo
Bäckman.

Tällä kertaa bändi etsi kapakkamiljöötä rauhallisempaa ympäristöä luomistyön kulisseiksi.
Sellainen löytyi viime kesänä Gerbyn rannasta.
- Vuokrasimme Villa Gerbyn neljäksi vuorokaudeksi. Kasasimme kamat sinne ja soitimme livenä
biisien pohjat. Laulut äänitimme jälkeenpäin, Bäckman kertoo.
- Oli helkkarin hauskaa, mystisiä tunnelmia ja hippimeininkiä. Pistimme peilipallon kattoon ja
jammailimme illan hämärtyessä hiljalleen ikkunoiden takana. Toisaalta oli se myös aika rankka
sessio. Tuli tehtyä pitkää päivää, hän kuvailee.

Äänityksiä varten mukaan kutsuttiin joukko vaasalaisia muusikoita, jotka levyllä esiintyvät
Allstars -kokoonpanon nimellä.
Max Bäckmanin ( kitara ja laulu ), Markku Kehon ( basso ja laulu ) ja Kai Hahdon
( rummut ) lisäksi mukana musisoivat Nappi Aaltonen ( kitara ), Sami Sillanpää ( kitara ja banjo ),
Jarkko Lahti ( koskettimet ), Eija Heikkilä ( haitari ) ja Timo Lehtola ( taustalaulu ).
- Vierailevat muusikot toivat joihinkin biiseihin ihan uusia juttuja. Myös äänitystä työstäneet Lido
Salonen ja Pasi Keho- Valkama vaikuttivat tosi paljon siihen, mitä levyllä kuullaan, Bäckman kiittelee.

Purkkiin  pistettiin 13 uutta Max on the Rox biisiä, joista lainaa on vain vaasalaistaiteilija Timo Hiltusen
kappale Rolene.
- Ainekset ovat vanhat tutut rock, blues ja pop. Ehkäpä levystä tuli hieman aiempia rauhallisempi,
kuvailee Bäckman.

Max on the Rox julkaisee virallisesti uutukaisensa perjantaina keikan merkeissä Halloween Blues
-tapahtumassa.

MONIPUOLISTA MENOA

Jos Max on the Roxin levyistä Voodoo oli hyvä, Rox II parempi, niin tämä uusin pitkän ja kummallisen
nimen saanut Rhythmic Songs from a Mysterious Red House on varmasti näistä paras. Seuraavalle
levylle voi jo kasata pieniä paineita.

Hattua voisi nostaa hänelle, joka keksi ajatuksen ison bändin kokoamisesta muutaman päivän
mittaiseen jamisessioon Villa Gerbyyn rauhaan. Homma olisi voinut mennä puihin, mutta toisin kävi;
jälki on komeaa. Vanha kunnon triomeininki täydentyy hienosti pianolla, hanurilla, banjolla ja muilla
kilkuttimilla, jotka antavat kappaleille ihan uusia ulottuvuuksia.

Tuloksena on tyylikäs levy, joka vaalii angloamerikkalaisen rockin ja popin parhaita perinteitä
aidolla gerbyyläisellä aksentilla. Parhaimmillaan bändi on tunnelmoidessaan Yellow Moonin ja Rolenen
kaltaisissa bluesahtavissa slovareissa. Sutjakasti kulkeva That Flavor puolestaan tuo mieleen
jotkut Peer Güntin tekeleet.

Biisinikkari Max Bäckman on löytänyt lauluunsa jälleen uusia hienoja sävyjä - tosin avausraita
Mexicon räyhähengen karjunta johdattelee kuuntelijan odottamaan jotakin ihan muuta.
Markku Kehon laulama siisti blues Taboo Talk sen sijaan vetoaa kehen hyvänsä.

Ja kyllä se Rox- vaihdekin sieltä löytyy, esim. My Desire käy päälle kuin yleinen syyttäjä.